Materiaalitestauslaitteet ovat laitteita ja laitteita, joilla testataan materiaalien, osien ja komponenttien mekaanisia ja teknologisia ominaisuuksia. Nämä tarkkuustestauslaitteet määrittävät mekaaniset ominaisuudet, teknologiset ominaisuudet, sisäiset viat ja varmistavat metallisten ja ei--metallisten materiaalien pyörivien osien, mekaanisten osien ja teknisten rakenteiden dynaamisen epätasapainon erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä. Niitä käytetään laajalti materiaalitieteessä, koneiden valmistuksessa, ilmailuteollisuudessa ja autoteollisuudessa.
Materiaalitestauslaitteiden ydinlaitteet, yleinen testauskone, voidaan luokitella hydraulisiin, elektronisiin ja mekaanisiin tyyppeihin. Vuonna 1638 Galileo mittasi materiaalien taivutuslujuuden nettopainolla; vuonna 1729 keksittiin ensimmäinen materiaalien testauskone; vuonna 1908 kehitettiin yleinen testauskone mutterilla ja ruuvilla; vuosina 1932–1933 Deng Yuemo suunnitteli ja valmisti 50 000 -punnan materiaalitestauskoneen, ensimmäisen kiinalaisten itsensä suunnitteleman ja valmistaman universaalin materiaalitestauskoneen. Vuonna 1943 Instron kehitti ensimmäisen syrjäytyssuljetun piirin elektronisen yleiskäyttöisen materiaalitestauskoneen. Etujensa, kuten suuren tarkkuuden ja korkean vakauden, ansiosta elektronisten yleistestauskoneiden markkinakysyntä kasvaa nopeasti ja kehittyy kohti älykkyyttä ja automaatiota.